Kun rakkaus repii rikki

Anne Swärd: Kesällä kerran. Suomentanut Katriina Huttunen. Otava 2012.

Romaanillaan Viimeiseen hengenvetoon Suomessakin kulttimaineeseen nousseen Anne Swärdin esikoisromaania Kesällä kerran on helppo suositella kaikille Swärdin makuun päässeille. Sen verran samaa näissä kahdessa hullun rakkauden maanisessa kuvauksessa on.

Taas rakkaus repii ihmissuhteet irti liitoksistaan. Kaj, joka nimestään huolimatta on tyttö, tuodaan vauvana isänsä perheeseen, ja samalla perhe alkaa hajota. Tytär ja isä ovat kuin toistensa vastakohtia, jotka eivät täydennä toisiaan vaan ennemmin syövyttävät toisensa puhki. Isä kun on itseään isompi, ja Kaj liian pieni hänen varjoonsakin.

Uudessa perheessä on myös velipuoli Kristian, ja hänen ja Kajn välille sukeutuu side, joka ei ihan sovinnainen ole. Tosin sovinnainen ei ole muutenkaan paras sana kuvaamaan tämän perheen elämää. Mitä lähempää lukija pääsee henkilöitä katsomaan, sitä ammottavampia haavoja heistä paljastuu. Haavoja joista näkee paitsi syvälle myös kauas. ’’Elämähän on… melko kivuliasta ajankulua’’, henkilöistä yksi sanookin.

Suurien tunteiden ja pakahduttavan kerronnan ystävälle Anne Swärd on ehdoton valinta. Romanttisen viihteen suurkuluttajan on toki syytä virittää itsensä aavistuksen normaalista taajuudesta sivuun. Swärdin maailmassa kun ei ole hyvää tai pahaa. On vain hulluuden eri sävyjä.

Jussi Aurén