Lama-Suomesta Balkanille ja takaisin
- Musiikilliset tyylirajat ja pikkusieluiset ökyrikkaat saavat kyytiä, kun Jätkäjätkät pääsee vauhtiin.
Musiikki
Jätkäjätkät Arenalla lauantaina.Joska jauhaa buzukia, Rasmus repii haitaria, Erno tuuttaa pasuunaa. Suomi-rap on kömpinyt kauas kalseasta kehdostaan.
Sopan ytimessä on hip hopilla silattu reggae, mutta Jätkäjätkät napsii vaivatta cocktailiinsa balkanilaisrytmejä, folkia ja kaihoisaa iskelmää. Itse asiassa Joku saa tietää -kappaleen radioystävällinen keinunta on shown laimeinta tarjottavaa. Lavalla kiehuu kuumimmin, kun yhtye heittäytyy Hutunkeiton kaltaisiin kahjoihin Kusturica-tunnelmiin. Keikan uljaasti käynnistävä Ihmepyörä puolestaan sukeltaa syvimmälle slaavilaiseen mystiikkaan.
Lyriikoissaan rappaaja Asa kumppaneineen arvostelee maailman nykymenoa, mutta asenteessa on enemmän positiivista elämänfilosofiaa kuin vihaista uhoa. Mammona käynnistyy protestilaulun parodiana, mutta rahamiesten pikkusieluisuuden arvostelu löytää tiensä perille, vaikka pilke pysyy silmäkulmassa.
Yhtyeen päällekäyvän pirteä olemus on kuin luotu Kirjurinluodon aurinkoiseen iltapäivään. Estoitta pelleilevä Asa ei varasta valokeilaa, vaan yhtyeen jokainen jäsen nousee vuorollaan keulahahmoksi. Moniäänisyys ja monimuotoisuus korostuvat niin musiikissa, lyriikoissa kuin bändin sisäisessä lavakemiassakin.
Mikko I. Elo
