Iso pata alla

Musiikki

Sharon Jones & The Dap-Kings Arenalla lauantaina.

Mikkelin mies vuokrasi kesällä 1984 kahta vanhaa Kleinbussia. Toisella piti päästä Pori Jazziin, sillä, jossa oli kasettisoitin.

Luovutushetkellä mies kuitenkin ilmoitti ehtineensä jo vuokrata varatun soittomenopelin. Hänen mielestään jäljelle jäänyt kärry oli silti paljon parempi: ”Tämä kulkee. Tässä on iso pata alla”.

Kesällä 2010 Sharon Jonesilla oli Pori Jazzissa iso pata alla. Piskuinen soultähti kävi Arenan lauteilla kuumana kuin aito kiuas, ja sekös lämmitti yleisön. Hiki roiskui hurjasti, kun tanssiin kutsuivat The Boog-a-Loo, The Pony ja The Funky Chicken. Kaiken huippu oli loppulöylytyksen 100 Days, 100 Nights. Sitä ennen pyhimyksetkin olivat ehtineet marssia sisään. The saints went marching in.

Perinnesoulin olemuksen täydellisesti sisäistänyt Jones on elämänsä kunnossa. Hän kehrää energiaa nuoren Aretha Franklinin ja James Brownin lailla. Hän lataa sydämensä kyllyydestä ääntä, jonka syvintä olemusta ei voi kuvata foneettisin aakkosin. Hän on hot.

Sama pätee esillepanon estetiikkaan, joka ei ole lainkaan ”nu”. Se on kuin Stax Soul Revue vuosimallia 1968: ”It’s groovy, baby, yeah!”

Taustalaulajineen 10-henkiseksi kasvanutta The Dap-Kingsiä vetävämpää orkesteria laulajatar ei tästä maailmasta löydä. Kun kuninkaat laittoivat kiihkeän Moneyn, puhuttelevan She Ain’t A Child No Moren tai opettavaisen I Learned The Hard Wayn kulkemaan, niin ne myös kulkivat – kuin Mikkelin miehen Kleinbus, joka laukesi vasta Porissa, keskelle Itsenäisyydenkatua.

Nyt Arenalla on vietetty naisten viikkoa. Torstaina ruletti Melody Gardot, perjantaina Tori Amos ja lauantaina Sharon Jones, mikä taitaa tarkoittaa 3-0 johtoa naisille. Hyvä naiset!

Ilari Tapio