Kukkopoika kiihdyttää villiin jatkumoon

Hypnoottinen, kiivas rytmi on hukuttamassa Kirjurinluotoa primitiiviseen karnevaalitunnelmaan. Taustatanssijattaret hekumoivat villeissä maskeissaan ison yhtyeen kiihdyttäessä kohti hurmoksellista jatkumoa. Rituaali on käynnistynyt. Enää poppamies puuttuu.

Muusikot manaavat pääpappia lavalle, ja vihdoin hän saapuu. Seun Felanpoika Kuti ottaa estradin haltuunsa liikehtien nykivästi mutta notkean kissamaisesti. Nuori maestro lämmittelee kiivaalla fonisoololla ennen kuin avaa suunsa laulaakseen. Ääni on syvä ja tumma, ilmaisu karhean primitiivistä.

Jo Fela-isän taustalla vaikuttanut Egypt 80 -yhtye vakuuttaa pidättelemättömällä groovellaan, joka tarjoaa afrikkalaisen perinteen silaaman muistuman James Brownin taustayhtyeen parhaista vuosista. Rummut, basso, perkussiot, kitarat, koskettimet ja puhaltimet luovat tiheän, katkeamattoman rytmikudelman, jossa ei rikkaudestaan huolimatta kuulosta olevan yhtään ylimääräistä ääntä.

Kutilta löytyy eloisan kokovartalotulkinnan lisäksi niin poliittista kuin päihdepoliittistakin rohkeutta. Good Leaf -kappaleensa mies julistaa kirjoittaneensa marihuanan puolustuspuheenvuoroksi. Konsertti huipentuu vihaiseen hyökkäykseen kohti valehtelevia ja varastelevia afrikkalaispoliitikkoja. Finaalin aikana nykiminen ja säntäily saa aiempaa draamallisempia sävyjä kukkopojan hakiessa suojaa pahojen johtajien hyökkäykseltä.

Ja Egypt 80 jauhaa taustalla alkukantaisesti, vääjäämättömästi ja hurjalla tempolla. Loppuun asti.