Jazzdiiva Melody Gardot otti Kirjurissa omansa

Jos täydellistä Arena-artistia etsitään, niin cherchez la femme.

Philadelphian 25-vuotias jazzdiiva Melody Gardot osoittautui likimain kaikki edellytykset täyttäväksi viihdyttäjäksi. Hän oli herkkä, hurja ja hupaisa. Hän oli taitava ja tyylikäs. Hän oli kissanainen, jolla ei lopulta ollut edes pikkuvaikeuksia napata yleisöä pikkukynsiinsä.

Show alkoi likimain freellä. Leopardinnahkaiseen minijakkuun ja runsaaseen bling-blingiin sonnustautunut Gardot kävi suorittamaan flyygelille ruumiinavausta samalla, kun saksofonisti Irwin Hall yritti puhaltaa putkeaan suoraksi. Kakofoniasta kelpasi liukua The Rainin lämpimään sateeseen.

Perästä kuultiin bossaa, chansonia ja standardeja sekä apocalyptista sellon ja kontrabasson sahausta. The Kinksin You Really Got Men ja John Coltranen A Love Supremen pätkien jälkeen Gardot innostui puhua pulputtamaan kuin lentoemäntä: ”Tervetuloa lennolle Pariisiin. Kapteeninamme on tänään Irwin Hall, joka tekee 10 000 metrissä ”rahsaan roland kirkit” eli soittaa useampaa kuin yhtä fonia samaan aikaan”.

Teoriassa sekavalta vaikuttava konsepti toimi käytännössä kuin Miitta-täti takaapäin. Aistikkaasti jammatessaan Melody jopa muistutti Miitta Sorvalin komediahahmoa ja pani miettimään, miten paljon artistin live-olemuksessa on roolia ja miten paljon aitoa laulutaiteilijaa.

Antoisampaa antautuminen olisi joka tapauksessa ollut pimeässä teatterissa kuin suomalaisessa kesäillassa, jossa puupenkillä istuneen peruskuulijan ja hehtaarilavalla steppailleen chanteusen väliin jäi 100 metriä tyhjää tilaa. Herkkinä hetkinä ilmatila täyttyi liian helposti nousuhumalaisten ääritorvien tunnelmannostatuksista. Mieluummin vuvuzelaakin, kiitos.