Slaavilaisuus hehkui Bruchin viulukonsertossa
Romantiikan lehdiltä. Pori Sinfonietta 10.2. Promenadisalissa.
Liza Ferschtman tarttui primaksen ottein Bruchin Viulukonserton nro 1 g-molli op. 26 nouseviin sävelkulkuihin. Tulisessa pääteemassa hehku puhkesi täyteen loistoonsa. Hollantilaissyntyisen Ferschtmanin väkevien tulkintojen perusta löytyy varmasti hänen sukujuuristaan. Ne ovat venäjältä.Bruch on saksalainen säveltäjä, jonka melodioissa on ripaus eksotiikkaa. Omaperäisten melodioiden tenho on taannut sen, että teos on yksi suosituimmista viulukonsertoista.
Ferschtmanin esityksessä soivat konserton upeat ominaisuudet: Tulisuus ja ensi osan lempeä sivuteema. Hitaassa osassa haaveellisuus laulavassa teemassa, mukaan lukien kohdat, joissa kipinät sinkoilevat napakasti. Unkarilaistyylinen rehevä energisyys ja rytmikkyys kruunasivat virtuoosisen finaalin.
Pori Sinfoniettan yhteistyö norjalaisen kapellimestarin Torodd Wigumin kanssa on luontevaa. Orkesteri ei prässännyt konserton säestyksessä ja Beethovenin Egmont-alkusoiton dramaattinen voima ja tempot olivat pikemminkin leppoisia teoksen alkupuolella. Voitontunnelmissa levollisuus vaihtui kiihkeydeksi.
Ehti kulua 13 vuotta säveltäjän ensimmäisestä matkasta Skotlantiin, ennen kuin Mendelssohnin Sinfonia nro 3 a-molli op. 56 valmistui. Kerronnallisuutta ja sävelmaalailua Hebridien tapaan on eniten Scherzossa. Sen kansansävelmän oloinen teema leikitteli kujeilevasti klarinetin aloittamana. Puhaltimien nasevat repliikit toivat elävästi mieleen skottilaisten legendojen heimosodat. Jouset lauloivat hersyvästi.
Kaija Huida
