Mystiikkaa ja henkevää kauneutta

Kaksi mystikkoa. Pori Sinfonietta 2. 2. Promenadisalissa.

Kaunista maisemaa katsoessa ei ajattele sen mittasuhteita matemaattisesti, vaan nauttii kaikin aistein luonnon tarjoamasta henkeäsalpaavasta näystä.

Kun Joonas Ahonen vasaroi pianosta 12 kellonlyöntiä Alban Bergin Kamarikonsertossa pianolle, viululle ja 13 puhaltajalle, niin kuulija tempautui väkisinkin mukaan säveltäjän myöhäisromantiikasta ammentamaan musiikin virtaan.

Berg ei luovu musiikin ilmaisuvoimasta tekniikan hyväksi.

Kamarikonserton ja alkusoittona kuullun Lyyrisen sarjan, kolme kappaletta jousiorkesterille -esityksissä toteutui loistokkaasti Bergin musiikillinen näkemys.

Sointi on ainoa elementti. 12-säveljärjestelmä on säveltämisessä käyttökelpoisen välineen asemassa.

Konserton tekstuurissa säilyi tasapaino, vaikka orkesterissa oli erikoinen kokoonpano, 13 puhaltajaa, joukossa bassoklarinetti ja kontrafagotti.

Dodekafonian, 12-säveljärjestelmän perusristiriita on tunteen ja järjen välillä. Erkki Palolan viulu toi konserttoon lämmön. Solistit esittivät kadenssin taiturillisen vivahteikkaasti. Jukka Iisakkilan selkeä johtaminen vei tunteen kirkkaasti voittoon.

Piano jäi soimaan kaikupedaali pohjassa ja hallitsi sointikenttää. Siihen sooloviulu soitti lopuksi näppäilyt. Upeaa.

Sarjassa liikuttiin mystiikan epätodellisilla poluilla. Pori Sinfoniettan jousiryhmät syöttivät toisilleen motiivinkatkelmia toisessa osassa. Ne tihentyivät sointikentiksi.

Tunteet olivat piilossa ja energia sammui itsestään. Romantikko Berg ei tullut esiin.

Mahlerin sovittamassa Sarjassa J. S. Bachin orkesterisarjoista kauneus puhkesi kukkaan.

Sami Junnonen

Kaija Huida