Kevyesti kohti kevättä
Oopperasta polkan jytkeeseen. Pertti Pekkanen, kapellimestari, Emilia Vesalainen, sopraano, Jyrki Anttila, tenori. Pori Sinfonietta Promenadisalissa 13.1.
Emilia Vesalaista kuunnellessa tuli mieleen, että hänellä on äänellisen kunnianhimon lisäksi myös suuri halu musiikin sisällön esille tuomiseen.
Laulu kuulle Antonín Dvořákin oopperasta Rusalka sopi Vesalaisen äänenvärille ja oli tunnelmaltaan herkkä.
Myös esimerkiksi Franz Lehárin operettiaaria Meine Lippen, sie küssen so heiß ja Frederick Loewen musikaalisävelmä I Could Have Danced All Night osoittivat Vesalaisen monipuolisuuden ja pyrkimyksen sävykkyyteen.
Jyrki Anttilan tähtihetkiä olivat Eduardo di Capuan ja Cesare Andrea Bixion napolilaistunnelmaiset laulut. Anttila taitaa saada kunnian myös Jussi Rasinkankaan Hollywood-tyylisen laulun Oot kaunis niin tunnetuksi tekemisestä Suomessa.
Oman lukunsa muodostivat kahden laulajan yhteisesitykset, jotka takasivat yleisön täyden mielenkiinnon. Vesalainen ja Anttila ottivat kaiken irti nainen–mies-asetelmasta. Mustalaisruhtinatar-operetin laulu Muistathan kai sekä Francesco Sartorin säveltämä Con te partiro saivat näyttämöllisesti kokeneiden laulajien täyden eläytymisen.
Georges Bizet’n Carmenin musiikki on monesti saanut alistua jonkinlaiseksi musiikillisen eksotiikan näyttelyesineeksi. Pinnallinen oli vaikutelma nytkin Sinfoniettan aloittaessa konsertin Carmen-sarjalla. Hienolle oopperalle soisi aina tehtävän täydesti kunniaa. Nyt jäätiin puolitiehen.
Orkesterin osuudesta suosikeiksini nousivat Strauss-veljesten Pizzicato-polkan mainio esitys sekä Markku Johanssonin sovittama sikermä kansalliseksi ikoniksi nousseen Juha Watt Vainion sävelmistä.
Huomasin muistelevani Vainion laulujen sanoituksia Pori Sinfoniettan jousten hehkuttaessa täydesti Pertti Pekkasen konkarimaisella johdolla.
Juha-Pekka Peltonen
