Epätasaisia, mutta lupaavia maalauksia

Kuvat

Janne Nytorpin näyttely koostuu öljymaalausten lisäksi muutamasta puupiirroksesta. Jälkimmäisiä olisi voinut olla lisääkin, maalaustyylissä on merkkejä kiinnostuksesta sarjakuvaan. Se on lisäksi saanut myös vaikutteita grafiikasta teemojen ja elementtien varioinnin sekä painojälkimäisen toistamisen muodossa.

Puupiirrosdiptyykki Älä katso sitä silmiin on näyttelyn vaikuttavimpia teoksia johtuen vapaammasta jäljestä kuin maalausten suunnitelmallisissa pinnoissa. Nytorpin pastellisävyjä, kirkkaita värejä ja harmaata yhdistelevä urbaanin surrealistinen maisema on kokonaisuutena epätasainen. Jää hieman epäselväksi kirjallisesta selosteesta huolimatta, mitä taiteilijan on tarkoitus välittää katsojalle. Kiinnostuksen Nytorp tosin onnistuu herättämään; ihmisen kanssa ja kerrostalojen lomassa seikkailevat mörrimöykyt kuvaavat kiehtovasti sekä läsnäoloa että toiseutta.

Maria Liitolan näyttely koostuu ihmiskasvoja esittävistä maalauksista, joita hän itse kutsuu epämuotokuviksi. Mielessä käyvät mahdollisina esikuvina Schjerfberckin omakuvien lisäksi Ellen Thesleffin varhaisvaihe. Valokuvien mukanaolo ja niiden käyttö maalausprosessin aikana, groteskinkauniin naiseuden ohella sivuaa jopa Jenny Savillen yksinkertaisempia teoksia. Tosin näyttelyn ainoa varsinainen valokuvateos ei käy sellaista vuoropuhelua maalausten kanssa kuin se voisi.

Liitolan hienovarainen värienkäyttö ja luonnosmainen valmius on parhaimmillaan herkkää ja voimakasta samaan aikaan, heikoimmillaan vähän tasapaksua.

Kokonaisuutena elämys on miellyttävä, mutta jonkinlaista särmää jää kaipaamaan, konkreettisestikin, esimerkiksi pientä terävöittämistä korostamaan pyöreitä muotoja, jotta ne eivät jäisi vellovaksi massaksi. Kauniisti sanottuna hahmot ovat unenomaisia, ikävämmin ilmaistuna jotkut velttoja ja vailla elämänkipinää.

Liitola on kuitenkin selvästi löytänyt elementtinsä ja hänellä on potentiaalia kehittyä lajissaan todella hyväksi maalariksi, kunhan uskaltaa tiivistää ilmaisuaan ja paneutua vielä astetta syvemmälle ihmiskasvojen mysteeriin.

Hanna-Riikka Kuisma