Kirjallinen perhepotretti
- Joona Konstigin Kaikki on sanottu on tarinan suomalaisesta perheestä.
Joonas Konstig: Kaikki on sanottu. Gummerus 2011.
Joonas Konstigin romaani Kaikki on sanottu kertoo suomalaisesta perheestä, ja perhealbumin tapaan se rytmittyy vahvasti perhejuhlien ympärille. Joulut ovat keskeisiä draaman kulminaatiopisteitä.
Kuolemaan ja syntymään on sitten hyvä ladata loput käännekohdat.
Romaani viipaloi perheen kolmeen osaan ja näyttää näiden siivujen avulla, kuinka hatara rakennelma perhe on. Vaikka se sinnikkäästi pysyykin koossa, vaikeudet se kohtaa aina yksilöinä, ja tukea toisilleen perheenjäsenet eivät juurikaan osaa kriiseissä antaa.
Viipaloinnin Konstig tekee jakamalla puheenvuoroja tasaisesti perheen kolmen aikuisen lapsen Toman, Henkun ja Samun kesken.
Tapahtumat käynnistää heidän isänsä kuolema.
Jokainen heistä ottaa kovin voimakkaasti isän kuoleman. Yksi hakee lohtua kamppailulajien armottomasta kovuudesta, toinen huumeista, ja kolmas lähtee sotimaan aina Afganistaniin asti.
Rankkuutta on siis jokaiselle tarjolla, ja juuri tämä syö teoksen tehoja ja yleispätevyyttä. Ainakin minä nimittäin aloin miettiä, miksi perheen jokainen lapsi ottaa isän kuoleman niin samalla tavalla. Isän kuolemaan kun ei edes liity mitään sen ihmeempää dramatiikkaa, vaan se on aivan tavallinen sairaskohtaus.
Kun Konstig vielä puristaa henkilönsä miltei samanlaisen parisuhdemankelin läpi, tuleekin miettineeksi, että kyseessä onkin enemmän teoreettinen malli tai kokeilu kuin kaunokirja. Eräs romaanin sivuhenkilöistä muotoileekin tuon teoreeman näin: ’’Elämä on suora. Me tehdään itse siihen mutkia. ’’
Liiallinen ennalta-arvattavuus ja kaunokirjallisen syvyyden puuttuminen ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tarina Konstigilla on hyvä. Se imee uomaansa elämän monet sävyt, ja tuttu ja outo ovat tarinan henkisessä miljöössä sopivassa suhteessa.
Tarinavetoisuus, sutjakka dialogi, selkeä ongelmanasettelu ja samastuttavat henkilöt vihjaavatkin, että parhaimmillaan Kaikki on sanottu saattaisikin olla tv-sarjana.
Paljon köykäisemmistäkin aineksista sitä on viime aikoina Suomessa tehty.
Jussi Auren
