Saskiat tukevat ja tekevät taidetta

Galleria Elisen vuodenvaihteessa nähdään Porin Saskiat ry:n jäsenten taidetta 4.1. asti sekä Kati Heljakan ja Carina Laineen valokuvia 29.1 asti.

Porin Saskioiden näyttelyssä on esillä kolmentoista ”saskian” teoksia. Taiteilijoina Saskioissa on sekä kokeneita ammattitaiteilijoita että amatöörejä. Hyvä näin. Tärkeintä on yhdessä toimiminen ja kaupungin taide-elämässä vaikuttaminen. Niinpä Saskioiden ryhmänäyttely tulee nähdä ennen kaikkea Saskia-toiminnan kautta, ei niinkään erityisen taiteilijaryhmän näyttelynä.

Esillä on kokoelma toisistaan irrallisia teoksia. Taiteellisesti ehjän ripustuksen rakentaminen on varmaan ollut haastavaa. Hyvin siinä on onnistuttu ja saatu aikaan tekijöidensä oloinen kokonaisuus, jossa hyvinkin erilaiset työt viihtyvät rinnatusten.

Visuaalisesti kokonaisuudesta poikkeaa Raija Kuisman kolmeosainen valokuvateos. Tässä teoksessa Kuisma tulkitsee paikkamuistia ja paikallisuuden pieniä merkkejä. Fragmentteja ympäristöstämme: merkityksettömiä tiloja, nuhjuisia ovenpieliä, puretun puutalon kulmaa. Mutta vain se näkee, joka osaa katsoa.

Veteraanitaiteilija Anja Karkku-Hohdin luomisvoimaa ja energiaa ei voi kuin ihailla. Jo 1950-luvulla debyyttinsä tehnyt taiteilija ja saskia maalaa ”kuin mies” toinen toistaan upeampia suuria guassejaan. Näissä luovuutta ja rohkeutta hehkuvissa töissä on herkkiä värikerroksia ja hipaisunkeveitä hiilipiirrosviivoja. Anna palaa Mami, ei voi muuta sanoa!

Puupiirtäjänä tunnettu Maarit Lipsanen-Rogers on etsinyt herkille vedoksilleen vaihtoehtoisia ripustustapoja. Teokset Sail away with me, honey ja By Night ovat installaatioita, joissa purjepaattina on ikivanha puinen kelkka ja purjeina toisiinsa kiinnitetyt vedokset. Herkkäsävyisten vedosten ja vanhojen käyttöesineiden yhdistelmä toimii. Puupiirros on ikivanha tekniikka ja sopii siten hyvin talonpoikaisten kelkkojen matkakumppaniksi.

Kalifornia, ei Kalafornia

Elisen yläkerrassa on esillä Kati Heljakan ja Carina Laineen valokuvia ystävysten matkoilta vuosina 2009–2011 Kaliforniaan Yhdysvaltoihin.

Näyttelylle ei ole asetettu kovin korkeita vaatimuksia. Esillä on eräänlainen matkapäiväkirja. Kalifornia on unelmien sulatusuuni, jossa varmasti riittää ihmeteltävää ja kuvattavaa. Näyttelyä ajatellen teemaan olisi kannattanut paneutua huolellisemmin. Näyttelyssä olisi voinut hyödyntää unelmien Kalifornian ja pilkkopimeän, marraskuisen Porin kontrastia. Onhan Porissakin Amerikka.

Näinä visuaalisen kulttuurin ylitarjonnan aikoina sitä huomaa kaipaavansa ”less is more”-ajattelua. Enemmän valintoja, jotka pysähdyttävät, vähemmän sälää ja ennen nähtyä.

Anna Halls