Naisten oikeuksien värinää

Hysteria. Käsikirjoitus Stephen Dyer, ohjaus Tanya Wexler, pääosissa Hugh Dancy, Maggie Gyllenhaal, Rupert Everett. Promenadi 3.

Vuonna 1880 lääketiede oli vasta tekemässä tuttavuutta esimerkiksi bakteerin käsitteen kanssa. Ei siis ihme, että viktoriaanisessa Englannissa valtaosalle naistenvaivoista annettiin puritaaninen yleisluokitus ”hysteria”. Tätä taudintapaista hoidettiin mielihyvää tuottavalla lantionpohjan hieronnalla.

Nuori ja edistyksellinen lääkäri Mortimer Granville (Hugh Dancy) saa työpaikan hysteriaa hoitavalta klinikalta. Käytännössä miehen tehtävänä on työntää kätensä potilaan jalkoväliin ja tehdä tämä tyytyväiseksi. Varsinainen lääkäriprofession tähtihetki!

Mutta juuri siksi Hysteria toimii. Ajan lääketieteelliset harhaluulot ja valittu hoitokeino yhdistettynä brittiläiseen siveyteen ja pidättyväisyyteen tuottavat hersyvää komediaa.

Käsikrampeista kärsivä Granville päätyy vieläpä keksimään sähköaparaattien päälle ymmärtävän ystävänsä avustuksella maailman ensimmäisen vibraattorin, josta myöhemmin kehkeytyy vertaansa vailla oleva hittituote.

Komediaan liittyy myös tärkeä luokkaeroihin ja naisten asemaan liittyvä sivujuonne. Praktiikan omistajan itsepäinen ja arvaamaton tytär (Maggie Gyllenhaal) pistää parhaansa mukaan kapuloita patriarkaatin rattaisiin penäten naisille äänioikeutta ja tasavertaista kohtelua.

Lopulta tässä päästään siihen, miksi naiset ylipäänsä diagnosoidaan ”hysteerisiksi”: miehet eivät osaa olla heidän kanssaan.

Hysteria on sujuva hyvän mielen brittikomedia, jossa on panostettu puvustukseen ynnä muihin historiallisiin yksityiskohtiin. Elokuva on viihdyttävä, mutta toisaalta turhan sisäsiisti. Aihepiiri olisi antanut mahdollisuuksia rohkeampaankin revittelyyn. Hugh Dancy aloittaa pääosassa näppärästi, mutta hänen hahmonsa taantuu ja tylsistyy tapahtumien mittaan.

Onneksi on kuitenkin Maggie Gyllenhaal, jonka räjähdysalttius pitää katsojan hereillä suvantopaikoissakin.

Tomi Nordlund