Loputonta animaatiokimitystä
- Alvinilla on asiaa. Pikku kurren ääni porautuu niin syvälle katsojan korvakäytävään, että melkein vihloo.
Alvin ja pikkuoravat 3 (Alvin and the Chipmunks: Chip-Wrecked). Käsikirjoitus Jonathan Albel, Glenn Berger, ohjaus Mike Mitchell, suomenkielisinä ääninä Jon-Jon Geitel, Petrus Kähkönen, Samuel Harjanne, Saara Lehtonen, Heljä Heikkinen, Annituuli Kasurinen, Antti Jaakola, Petri Hanttu, Katja Aakkula. Promenadi 1.
Lastenleffat tarjoavat usein pirteän sympaattisia katsomiskokemuksia aikuisellekin. Puolianimaationa toteutettu seikkailukomedia Alvin ja pikkuoravat 3 tekee sääntöön poikkeuksen olemalla lähinnä rasittava.
Tällä kertaa Alvin ja muut rasavillit pikkuoravat matkaavat hulppealla risteilyaluksella kohti palkintogaalaa aiheuttaen loputonta päänvaivaa isännälleen Davelle (Kovan onnen kundi -sarjasta tuttu Jason Lee).
Poptähti-oravat kuitenkin haaksirikkoutuvat trooppiselle saarelle epäonnistuneen leikin seurauksena. Kurret törmäävät saarella vuosia asuneeseen, höpsähtäneeseen nuoreen naiseen. Hänen kanssaan on hyvä jatkaa kohellusta samalla, kun huolestunut Dave etsiskelee paniikissa kurrekööriään.
Päähahmojen aivoton säntäily on sietämättömän raskasta katsottavaa. Jo oravien ylätaajuuksilla kulkeva, karmaisevan riipivä kimitys nostaa karvat pystyyn ensi sekunneista lähtien.
Aikuiselle elokuva ei uppoa eikä se kyllä parasta mahdollista lastenviihdettäkään ole. Jos asettaisin pipon oikein tiukasti päähäni, niin voisin todeta leffan lietsovan ainakin tottelemattomuuteen, alaikäisten tyttöjen vähäpukeiseen keimailuun ja tyhjäpäiseen julkkishakuisuuteen. Kaiken lisäksi elokuva altistaa lapsia huonolle popmusiikille.
Mainittakoon vielä, että Alvin ja pikkuoravat 3 on kimitetty suomeksi.
Tomi Nordlund
