Professori lupaa harkita empatiaa

Matti Klinge: Tanskan sää. Päiväkirjastani 2010–2011. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2011. 269 sivua.

Jo toistakymmentä vuotta syksyn odotetuimpia kirjoja on ollut professori Matti Klingen kesästä kesään ulottuva päiväkirja. Koskaan ei ole tarvinnut pettyä. Kerta kerralta professorin hämmästyttävä tietämys, henkinen valppaus, matkat mielenkiintoisine kontakteineen ja lennokas kynä tuottavat antoisan lukuelämyksen. Niin nytkin.

Klingen tematiikka on suurelta osin vanhastaan tuttua, mutta kuten aiemminkin siitä on löydettävissä uusia sävyjä. Suomalaisten historiantuntemus, tapakulttuuri on nyt sitä mitä se on, mutta aivan uusi sukupolvi antaa toivoa paremmasta.

Ranska pysyy sivistyksen kehtona kehnosta sisäpolitiikastaan huolimatta. Venäjä on Venäjä, jonka kyseenalaisimmatkin aikeet on, kuten ennenkin, nähtävä sen oikeutettujen turvallisuustarpeiden kannalta. Yhdysvaltojen politiikka ei ole muuta kuin turmiollista sille itselleen ja muille.

Arabimaailman muutosprosessia Klinge on havainnoinut tarkasti ja hänen johtopäätöksensä tuntuvat perustelluilta, vaikka alue onkin hänelle etäinen.

Vaikka Klinge operoi tottuneesti kaikilla historian osa-alueilla, 1700-luku tuntuu hänelle jotenkin läheisimmältä. Ja hyvä niin, koska tuo mielenkiintoinen aikakausi on Suomessa jäänyt viime vuosikymmeninä vaille riittävää huomiota.

Luonto ja ihmisten elinympäristö näyttävät tulleen Klingelle entistä tärkeämmiksi. Kotikaupungistaan Helsingistä, sen rannoista ja saaristosta hän kirjoittaa kauniisti ja asiantuntevasti. Hän saanut valmiiksi laajan teoksen Helsingin pääkaupungiksi tulon 200-vuotisjuhlan merkeissä.

Jörn Donnerin TV-sarja Mannerheimista saa Klingeltä ansionsa mukaan: huono.

Eräs kriitikko on kirjoittanut analyysin Klingen päiväkirjoista ja päätynyt toivomaan tältä enemmän empatiaa. Klinge, jolta tosin ei puutu todellisen humanistin lämpöä, lupaa harkita asiaa.

Pekka Harttila