Lähellä, mutta niin kaukana

Kirjat

Komea ja runsaasti kuvitettu, yli 500-sivuinen elämäkerta Hanoi Rocksin keulahahmosta Michael Monroesta ei petä odotuksia. Maailmanmenestyksen saavuttaneen bändin tammikuussa 1985 ensi kertaa päättynyt taival on tosin käsitelty jo sivulle 56 päästäessä.

Väntäsen aiempi historiikki Hanoi Rocks – All Those Wasted Years (2009) kertoo sen tarinan.Monroen sooloura kasvaa omaksi draamakseen, jota leimaavat miltei Spinal Tap -henkiset loputtomat miehistönvaihdokset.

Menestyksen porteilla ollaan jatkuvasti, mutta lopullinen läpimurto korkeimmalle huipulle tuntuu aina jäävän jonkin triviaalin yksityiskohdan ja surkuhupaisan sattuman varaan.

Maailmantähti Monroe silti itseoikeutetusti on. Väntänen listaa pieteetillä ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluvien rocktähtien kavalkadin, joka lieneekin suomalaisten muusikoiden mittakaavassa ylivertainen.

Lukuisat viime hetkillä kariutuneet yhteistyöprojektit saavat veden kielelle.

Silmiinpistävää on, ettei kirjassa ole lainkaan Andy McCoyn haastattelua. Mitään erityistä loanheittoa ei Monroe silti tee, ja Hanoi Rocksien toisen tulemisen vaiheet kerrataan melko säyseästi.

Bändäririntamankaan paljastuksia on turha etsiä. Päihteiden käytössä Monroe taisi useimmiten olla ryhmänsä selväpäisin lenkki.

Ihmisenä hän antaa itsestään vilpittömän ja avoimen vaikutelman, vaikka rivien välistä voi monesti lukea, ettei perfektionismiin taipuvainen rokkikukko ole ollut työtoverina niitä kaikkein helpoimpia.

Koskettavinta pintaa on pitkää New Yorkin kautta seurannut muutto Suomen maaseudulle ja kuvaus uran hitaasta ja hiljaisesta uudelleenrakentamisesta.

Tarina päättyy komeaan kliimaksiin, kun Monroen omaa nimeä kantava uusi bändi lämmittelee Foo Fightersia 28 000 henkisen yleisön edessä.

Menestyksen hinta, pintaliito, toistuvat tragediat ja pohjakosketukset eivät lopultakaan ole kyenneet lannistamaan omaäänistä ja arvostettua muusikkoa.

Mahdotonta se kai olisikin, kun verissä virtaa rock ’n’ roll!

Lauri Timonen