Palmgren-festivaalin loistelias huipennus
Pori Sinfonietta 9.12. Promenadisalissa. Palmgren-
festivaali 8.–11.12. Porissa.
Eveliina Sumelius-Lindblom vasaroi ruotsalaista alkuperää olevan kansansävelmän sellaisella voimalla, että sitä seuraava sivuteema saa kuulijan räpyttelemään silmiään. Tällaista Rahmaninovin loisteliasta tulitustako Palmgrenin musiikki onkin?
Jugend-tyylille sukua oleva teeman koristelu jatkaa vauhdikasta kulkuaan. Kahdessa pianokadenssissa päästään nauttimaan teemoista ja niiden ornamenteista aivan paljaaltaan solistin kiihkeän vapautuneessa soitossa.
Solistin solinat
Hehku nousee korkeimpaan potenssiin Riivo Kallasmaan englannintorvisooloissa. Pori Sinfoniettan soitossa säveltäjän kuvaamat Kokemäenjoen kosket, rantamat ja lasku mereen toteutuvat komeasti.
Solisti on alisteinen orkesterille. Tässä esityksessä jopa niin paljon, että sooloäänen solinat ja kuohut jäivät paikoitellen kokonaan orkesterikudoksen alle. Kuuntelemassani äänitteessä ne soivat selkeämmin.
Pori Sinfoniettan Palmgren-festivaali -konsertti juhli myös Suomalaisen musiikin päivää. Sibeliuksen kuudes sinfonia oli oiva pari konsertolle. Sama suomalaisuuteen mielletty luontoaiheinen atmosfääri soi kukkeimmillaan Jukka Iisakkilan napakasti johtamana.
Virta-konsertto pani ajattelemaan, että samaan joukkoon kuulutaan Wienin ja muiden metropolien kanssa. Niiden halki virtaa joki, jota kilvan ylistetään. Tasavertaisia ollaan, koska 120 kilometriä pitkästä Kokemäenjoesta on tällainen teos sävelletty.
Vapauden kaipuu
Jottei aivan nurkkakuntaisuuteen vaivuttu, niin ohjelmassa kuultiin vielä Sinfoninen sarja Janácekin oopperasta Kuolleesta talosta.
Virta-konserton osin miedosta orkesterisatsista on esitetty huomioita kelmeistä, sairautta kuvaavista piirteistä. Kuolleesta talosta aavemaisia tunnelmia sitten löytyikin.
Säveltäjän tekemä libretto Dostojevskin kirjan tarinasta Siperian vankileirillä muuttui kuitenkin myönteiseksi kokemukseksi. Tarina ja musiikki kertovat vapauden kaipuusta. Realistisuudessa vallitsi runollisuus ja Näytelmä ja pantomiimi -osan riehakas musiikki oli ristiriitaisuudessaan virkistävää.
Kaija Huida
