Pohjola maalauksissa ja mielissä

Kuvat

Klaus Kopu: Peräpohjolan vyöhyke ja Sebastian Lindberg: Koti ja isänmaa (Hem och fösterland), Poriginal galleriassa 30.8. asti.

Klaus Kopun abstrakti ekspressionismi ei tuo tyylillisesti mitään uutta taidekentälle, mutta se vaikuttaa olevan hänelle tuttu väline, kieli jolla hän kuvaa kokemuksia. On makuasia, mikä teos miellyttää silmää eniten, riippuen lempiväreistä ja senhetkisestä olotilasta.

Esteettisesti parhaimmistoa onkin se osa maalauksista, joka nojaa jonkinlaiseen palettiin pelkän kaaoksen sijasta. Tosin Kopun näennäisessä kaoottisuudessa tuntuu vallitsevan jokin hiljainen järjestelmällisyys. Sebastian Lindbergin videoteos oheistuotteineen herättää enemmän kysymyksiä kuin vastaa niihin. Talvisotaa on käsitelty niin monilta kanteilta, että siihen on haastavaa tuoda uusia näkökulmia. Lindbergin teoksessa aiheen henkilökohtainen käsittely hänen tätinsä kokemusten kautta tuo mukaan inhimillisyyttä ja ruotsin kieli kiinnostavaa etäisyyttä. Kun kertoja muistelee kuinka heilutteli lapsena saksalaisessa koulussa hakaristilippuja, on turhaa alleviivausta läväyttää kuvaan natsikortin lailla itse Hitler.

Kuuluisat kuvat Marskin syntymäpäiviltä ovat irrallaan kokonaisuudesta. Teos on hieman epäyhtenäinen; onko se videotaidetta vai lyhyt dokumentti?

Alussa ja lopussa juhlitaan nykyajassa isänmaata Helsingin tuomiokirkon portailla.

On kiinnostavaa, kuinka eri kuvakulmilla saadaan hyvin lyhyessä ajassa kerrottua enemmän kuin sanoilla yhteensä.

Hanna-Riikka Kuisma