Miesnäkökulmaa naiskuvauksen jälkeen

Kirjat

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa. Karisto 2011. 206 s.

Turussa asuvan mutta Porissa syntyneen Kirsti Ellilän (s. 1958) uusin romaani Ristiaallokkoa on hänen kahdeksas aikuisten romaaninsa ja kirkkotrilogian päätösosa. Trilogian edelliset osat ovat Pappia kyydissä (2009) ja Pelastusrenkaita (2010).

Uutuuden päähenkilönä on aiemmissa romaaneissa sivuosaan joutunut keski-ikäinen Aulis-pappi. Ahdasmielisyyteen taipuvainen mies on eronnut feministivaimostaan Matleenasta ja opetellut yksinhuoltajan elämää.

Sitten Aulikselle tulee ongelmia äänensä kanssa, mistä seuraa puhetyöläiselle sairaslomia ja työttömyyttä. Lisäksi monenlaiset ongelmat aikuistuvien lasten kanssa sekä pappisisän salaperäinen menneisyys vieraiden naisten kanssa lyövät Auliksen mielentilan monesti pohjamutiin.

Ristiaallokossa riittää dramaattisia käänteitä. Romaanin alussa kirkkourkujen akku paukahtaa kovaäänisesti tuttujen nuorten häissä. Häiden jälkeen nuori morsian tulee katumapäälle ja tarrautuu tuttuun pappismieheen vähän liian paljon. Onko Aulis sittenkään oikealla alalla?

Ellilän kepeähenkinen uutuusromaani tuo jälleen viihteellisesti esille vakaumuksensa kanssa kipuilevia henkilöitä.

Pappismiehen problemaattisen hahmon kautta romaanikertoja rakentaa monta herkullisen humoristista tilannetta.

Aulis muun muassa päättää paeta arkeaan retriittiin mutta ei onnistu sielläkään pääsemään vapaalle koettelemuksistaan. Etenkin seksuaaliset kiusaukset väijyvät häntä kuin pantterit saaliseläintä. Samalla mies pohdiskelee mennyttä elämäänsä kuin onnettomuutena:

”Aulis tajusi menettäneensä ne vuodet, jolloin lapset olivat palanneet reissuiltaan ja rynnänneet silmät loistaen kertomaan kaikesta jännittävästä mitä oli tapahtunut. Missä hän oli ollut silloin?”

Veden ympäröimät rannat ovat romaanissa tärkeitä miljöitä. Kirjailija osoittaa hallitsevansa luontokuvauksen suvereenilla otteella.

Kun romaanitrilogian aikaisemmissa osissa avioeroa ja muita asioita kuvattiin lähinnä Matleenan naisellisesta näkökulmasta, uutuudessa näkökulma on koko ajan mieskeskeinen.

Romaanikertoja suhtautuu miespapin kipuiluihin avoimen myötätuntoisesti. Klassinen happy end päättää Ellilän trilogian seesteiseen harmoniaan.

Jari O. Hiltunen