Valon ja varjon vuorovaikutusta

Kirjat

Rosa Liksom: Hytti nro 6. WSOY 2011.

Rosa Liksomin Hytti nro 6 on vaatimattomasti nimetty kertomukseksi, mutta kyllä se ihan oikea romaani on. Itseasiassa se on Liksomin tähän asti paras romaani, ja kovin kaukana ei olla siitäkään, että se on lyhytproosan mestarina tunnetun Liksomin paras proosateos.

Romaanin kehyksenä on junamatka Moskovasta Mongolian Ulan Batoriin, ja se sijoittuu ehkä jonnekin 1980-luvulle, kuitenkin aikaan jolloin Neuvostoliitto oli vielä se Suuri ja Mahtava. Matkaa tekee suomalainen Tyttö, ja hänen hyttitoverinaan on neuvostoliittolainen mies.

Liksomille ehkä tyypilliseenkin tapaan romaanin perspektiivi on vedetty niin, että kuva on lavea ja ulottuu kauas.

Henkilöt ovat hallitsevina edessä, mutta kuvan taustalla tapahtuu koko ajan ja niin paljon, että yksi lukukerta ei oikeastaan edes ehdi hahmottamaan kokonaisuutta.

Toinen lukukerta ehti ainakin bongaamaan kolmiodraamaa, tarkkanäköistä luhistuvan yhteiskunnan kuvausta ja sen ristiriidan, tai ehkä oikeammin olisi sanoa jännitteen, joka todellisuuden ja siitä luodun mielikuvan välillä usein on.

Hyvän ja pahan kilvoittelu luo sitten jonkinlaisen taustakajon noille kaikille tarinalinjoille. Kolmannella kerralla katse todennäköisesti löytäisi vielä paljon enemmän.

Romaanin kerronnallinen lumo taas syntyy pitkälti epäsuoran kerronnan ja dialogin välisestä jännitteestä. Kerronnassa Liksom leikittelee rytmeillä ja toistoilla niin mestarillisesti, että ajoittain tekstiä tekisi mieli lukea ääneen, jotta sen musiikillisuus pääsisi täyteen oikeuteensa.

Dialogi taas, josta Tytön neuvostoliittolainen matkakumppani pitää pääasiassa huolen, on tiukkaa, raakaa ja julmaa, ja se onkin omiaan korostamaan sitä pahuutta, joka romaanin mukana koko ajan kulkee. Pahuuden eli sodan ja väkivallan eri variaatioiden mukanaolo ei kuitenkaan tee romaanista millään tavalla synkkää tai itsetarkoituksellisen rankkaa. Kyse on ennemminkin varjostuksesta, joka korostaa romaanin valoisia hetkiä.

Jussi Aurén